Raivottaren yö

Olin yön töissä pienessä kuumeessa ja kurkkukivussa. Olin siis normaaliakin ärtyneempi.

Otin kyytiin lennosta erään keskustakapakan liepeiltä (virhe!) pari kaverusta, joiden suunsoitto otti kupoliin jo alkumetreillä. Lähikuntaan oli pojilla matka ja kovin härskit jutut. Minä kestän kyllä rasvaisen stoorin jos toisenkin, mutta en silloin jos mennään henkilökohtaisuuksiin.

Takapenkin kaveri yritti hillitä etupenkkiläisen juttuja. Siivuutin huumorilla mm. kysymykset mahdollisesta panetuksestani ja aviosäädystäni ja yritin ohjata keskustelun muihin aiheisiin. Vihjaisin jopa kyydin päättymisesta, ellei tyyli muutu. Ei muuttunut. Kun alettiin tiedustella kuljettajan sukupuolielinten viskositeettia, löin jarrut pohjaan niin, että poikien otsalohkot napsahtelivat aika voimallisesti auton muoviosiin (kannattaisi käyttää niitä turvavöitä). Hillitty olemukseni oli vaihtunut sekunnissa raivottareksi ja kurkkukivustani huolimatta ääntä irtosi aika huolella. Hämmästyin jopa hieman poikien reaktiota. Kumpikin ikäänkuin pieneni silmissäni ja anteeksipyynnöt hukkuivat jonnekin "Nyt pihalle eikä enää sanaakaan!"-huutoni alle. Vastalauseita ei kuulunut ja ovet sulkeutuivat kutistuneiden miesten perässä kiltisti.

Hienoa, että naisen raivo toimii edelleen tässä sekopäisessä yhteiskunnassa. Seuraavassa kirjoituksessani sekopäisestä meiningistä lisää...