Viime kesänä sain kokea yhden hienoimmista asioista tässä ammatissa. Auringonnousut ja -laskut saman työvuoron aikan. Olin monesti aivan haltioissani maisemista ja hämmentynyt siitä, miten juuri kukaan asiakkaista ei reagoinut mahtaviin näkymiin. Joinakin öinä kannoin jopa digipokkaria mukanani, mutta silloin en tietenkään osunut hyville kuvauspaikoille. Puhelimessani on kamera, mutta sillä otetut kuvat eivät tee oikeutta kuvauskohteille.
Viime syksynä talouteemme ilmestyi digijärkkäri. Jahka opettelen käyttämään sitä kunnolla, saatatte hyvinkin havaita naistaksikuskin tripodin ja kameran kanssa tien varrella, katse kohti taivaanrantaa. Sitä ennen saatte pari näytettä puhelimeen tarttuneista otoksista.
Tämä on otettu aamuyöllä 13.8.2006 Pispalanharjulta kohti Näsijärveä. Aivan tolkuttoman hieno auringonnousu. Kunpa vain olisi ollut kunnon kamera ja aikaa sijoittaa itsensä paikkaan, jossa myös Näsinneula olisi tullut kuvaan mukaan
Talvista todellisuutta. Tältä näyttää maailma taksikuskin silmin rautatieaseman tolpalta. Tähän näkymään ei tarvita digijärkkäriä. Parempi siirtää katseensa hyvään kirjaan tai huonoon iltapäivälehteen.
3 kommenttia:
Itsekin tulee silloin tällöin pidettyä kameraa autossa työvuoron aikana. Ja Pyynikiltä Nässylle on täälläkin katseltu ilta jos toinenkin.
Tietysti hienoimmat hetket kokee silloin, kun kameraa ei ole, tai sen ominaisuudet eivät riitä. Nekin valkohäntäpeurat aamu-usvaisella pellolla jossain Urjalan takamailla silloin kerran... *huokaus*
jepsis näin illan myöhässä eksyin blogilles ja jumiin jäin... kaikki teksti oli luettava oli niin mukavasti kirjotettua juttua ;)
Heh. Tuo alakuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa =)
Lähetä kommentti