Kaikenlaisia ehdotuksia (mies)asiakkailta saadessaan sitä joskus toivoo, että minua pidettäisiin sukupuolettomana, persoonattomana olentona (blogin nimestä huolimatta), joka vain kuljettaa ihmisiä pisteestä A pisteeseen B. Viime yönä toivomukseni toteutui. Tosin asiakkaat olivat naisia.
Kaksi nelikymppistä naista olivat viettäneet hauskan illan useammassa kapakassa. Miehiä oli pörrännyt ympärillä ja niistä riitti juttua.
- Mikä se ykskin oli, ai että se oli kyllä hauska, mikä sen nimi oli... *naurua & kiherrystä*
- Entäs se yks kaveri tanssilattialla, se housut-kainalossa-tyyppi, ai kauheeta mikä reppana... *remakkaa naurua*
Juttua piisasi koko matkalle ja minua hymyilytti miesten arviointi - välillä sain oikeasti pidätellä röhönaurua. Yhden tyypin taisin jopa tunnistaa kuvailuista. Kun olimme saapumassa perillä, naiset alkoivat setviä keskinäistä maksupolitiikkaansa ja muistivat minut.
- Joo, nämä on kuule tällaisia tyttöjen juttuja. Vertaillaan kato vähän noita miehiä. Se on silleen ihan normaalia.
Siis mitä? Arvon leideillä oli nainen kuskina. Mitä he kuvittelivat minun tekevän kaiken vapaa-aikani? Ajavan taksia? Vahaavan autoa? Ottavan kotona kalsarikännejä Viru Valgealla? Käyvän sauvakävelyllä ja katselevan Salattuja elimiä?
1 kommentti:
Hah, aika hauskaa, sukupuolettomuus siis toimi.
Näinhän on varmaan muissakin ammateissa, tai ainakin se tulee joskus yllätyksenä ihmisille, että esim. lääkärillä, kaupan kassalla, sosiaalityöntekijällä, poliisilla ja muissa palveluammateissa olevilla on ylipäänsä yksityiselämää, jopa perhettä... ettei olekaan virastoihminen työajan jälkeen.
Lähetä kommentti