Olen muutamaan otteeseen kuljettanut dementoituneita ihmisiä saattajien kera, kuten Judekin. Myötätuntoa ja kärsivällisyyttä tuo vaatii, olla omaisena kyseisessä tilanteessa.
Jokin aika sitten jouduin tosipaikan eteen, kun kyytiini istutettiin dementoitunut nainen ja osoitteeksi annettiin kyseisille potilaille tarkoitettu sairaala. Alkumatka meillä meni mukavasti niitä näitä jutustellen ja minun vastaillessani toistuviin kysymyksiin. Rouva intoutui kertomaan minulle, miten hän oli menossa vähän niin kuin opiskelemaan, ja miten tytöt siellä olivat niin mukavia. Ajattelin naisen puhuvan sairaalasta ja olin hänen puolestaa tyytyväinen, että hän tiesi minne ollaan menossa. Olin väärässä. Pysähdyimme valoihin rakennuksen viereen, jossa pidetään Tampereen työväenopiston kursseja. Kun jatkoin matkaa rakennuksen ohi, rouva meni paniikkiin:
- Mitä..? Minnekäs te nyt minua viette? Sinne opiskelemaan minä olin menossa! Nyt mentiin ohi. Voi herrajumala... Mitä tämä nyt on?
Rouva oli itkun partaalla ja sain käyttää kaikki taitoni vakuuttaakseni hänelle, että kaikki on hyvin ja että menemme ensin sinne sairaalalle, kun hänen poikansa oli niin sopinut. Lopulta rouva rauhoittui ja sanoi kyllä ehtivänsä kurssille vielä sairaalaltakin. Perillä vastassa oli nuori sairaanhoitaja, joka otti rouvan huomaansa:
- Täällä on Ritva-rouvaa jo odoteltukin. Tulitte juuri sopivasti iltapalalle.
Työväenopiston kurssit ja taksimatka olivat häipyneet harmaantuneesta päästä jo ennen liukuovien sulkeutumista.
1 kommentti:
Ei mitenkään liity tähän postaukseen, mutta ajattelin kiittää yöviihteestä. Tänä yönä aloitin tuosta Ratintakana, sitten tolpalla ja nytten tämä blogi läpiluettuna.
Aikasemmin olen vain Helldeskiä lukenut ja sen "hävittyä" kävin kyselemään vastaavia kirjoituksia, joissa viihdyttävää asiasisältöä ja ammattiin liittyviä juttuja iloineen ja suruineen, niin näitä "taksi-blogeja" tarjottiin.
Ensyönä sitten uudet blogit (joihin löytyy viittauksia näistäkin blogeista)
T: yökukkuja lahrest
Lähetä kommentti