Kuukauden Pikkukikkeli

Toissa yönä sain kyytiini henkilön, joka saakoon kunnianimen Kuukauden Pikkukikkeli. Siltä äijä ainakin vaikutti, kun piti miehuuttaan todistaa vittuilemalla naiskuljettajalle.

Naljailu alkoi pienellä kiusoittelemisella, mutta paheni matkan jatkuessa. Kyydissä olleet miehen veli, vaimo ja äiti eivät puuttuneet asiattomaan käytökseen muutoin kuin kritisoimalla miehen kiroilua, joka nyt oli aivan sivuseikka.

Siis mitä tehdä, kun olet keskellä ei-mitään, mittarissa on jo 60 euroa ja joudut armottoman vittuilun kohteeksi?

a) Alat vittuilla takaisin turpiinsaamisen uhallakin. Tälle taksikuskille ei aleta ilman nasevia vastakommentteja.
b) Pyydät kohteliaasti lopettamaan, vaikka seurue on joukko känniääliöitä, jotka eivät taatusti ymmärrä eroa kohteliaan pyynnön ja vittuilun välillä.
c) Puret hammasta ja olet hiljaa, kunnes jutut muuttuvat suht normaaleiksi ja porukka on itseensä tyytyväistä, kun "pääsi voitolle".

Arvatkaapa. Otti kyllä pirulauta luonnolle...

Tyttöjen juttuja

Kaikenlaisia ehdotuksia (mies)asiakkailta saadessaan sitä joskus toivoo, että minua pidettäisiin sukupuolettomana, persoonattomana olentona (blogin nimestä huolimatta), joka vain kuljettaa ihmisiä pisteestä A pisteeseen B. Viime yönä toivomukseni toteutui. Tosin asiakkaat olivat naisia.

Kaksi nelikymppistä naista olivat viettäneet hauskan illan useammassa kapakassa. Miehiä oli pörrännyt ympärillä ja niistä riitti juttua.

- Mikä se ykskin oli, ai että se oli kyllä hauska, mikä sen nimi oli... *naurua & kiherrystä*
- Entäs se yks kaveri tanssilattialla, se housut-kainalossa-tyyppi, ai kauheeta mikä reppana... *remakkaa naurua*

Juttua piisasi koko matkalle ja minua hymyilytti miesten arviointi - välillä sain oikeasti pidätellä röhönaurua. Yhden tyypin taisin jopa tunnistaa kuvailuista. Kun olimme saapumassa perillä, naiset alkoivat setviä keskinäistä maksupolitiikkaansa ja muistivat minut.

- Joo, nämä on kuule tällaisia tyttöjen juttuja. Vertaillaan kato vähän noita miehiä. Se on silleen ihan normaalia.

Siis mitä? Arvon leideillä oli nainen kuskina. Mitä he kuvittelivat minun tekevän kaiken vapaa-aikani? Ajavan taksia? Vahaavan autoa? Ottavan kotona kalsarikännejä Viru Valgealla? Käyvän sauvakävelyllä ja katselevan Salattuja elimiä?

Karannut koirasusi

Datalle ilmastyi hieman ennen aamuneljää viesti, että Linnainmaalla on päässyt irti koirasusi. En tiedä koirista juuri mitään ja koirasusista vielä vähemmän, mutta hieman arvaamattomia nuo ilmeisesti ovat. Pysykää siis Itä-Tampereella loitolla susimaisista otuksista ja ilmoittakaa mahdollisista havainnoista poliisille.

Edit: Lusikka lattiaan oli kohdannut otuksen silmästä silmään.

Blogeja

Rattinainen on viettänyt vapaita ja ehtinyt surffailla urakalla inttervepin ihmeellisessä maailmassa. Suosittelen lämpimästi paria uutta blogia.

Übercuul kertoo sinulle miten olla in, eikä sou lääst siison. Sopii mainiosti meille Tamppereen junteille. Varsinkin raportti Tallinnan naisten ylivertaisuudesta lämmitti mieltäni. On ne niin ihquja ja södejä ja muodikkaita.

Orava naksuttaa ja niin naksuttaisin minäkin, ellen haluaisi pitää jonkinlaista positiivista otetta tässä blogissa. Orava on piristävä ylivuotoventtiili, joka saa nyökyttelemään. Mieltä lämmitti varsinkin Koiraskoiran kosioretken tarinan taksilopetus. Veikkaanpa, ettei tuollainen koiraskoira tietäisi mitä nartulle tehdä, jos sellaisen koppiinsa saisi. Ei kai kukaan koiraskoira tosissaan ole naarasta hakemassa, jos noin käyttäytyy? Kunhan pitää omaa kivaa haukkumalla niille, kun ei muuhun kykene.

Aamu

Viikonloppuna kyydissä oli harvinaisen rasittavia asiakkaita. Jopa turkulaisia (älä Turku suutu, mutta kun nämä olivat v*ttumaisia turkulaisia...) Viime yö taas puudutti hiljaisuudellaan, kunnes viimeiset tunnit pelastivat kaiken. Pitkä kyyti Lempäälään, sieltä aikatilaus rautatieasemalle ja vielä toinen aikatilaus aseman lähistöltä lentoasemalle. Vuoron loppuessa hain Pirkkalan ABC:ltä aamiaistarpeet ja dallaspullan, joka oli vielä höyryävän kuuma. Sateinen aamu, painotuore Aamulehti, kuppi kuumaa teetä ja tuoretta pullaa - ihanaa! Nainen ratissa painuu nyt suu hymyssä pehkuihin, kun te muut kirmaatte sorvin ääreen.

Ei tarvii...

Eilen se tapahtui ensimmäisen kerran. Asiakas alkoi jutella taksiblogeista. Kertoi seuraavansa säännöllisesti Juden kirjoituksia. Kuuntelin ja odotin, koska tulee kysymys Naisesta ratissa tai Taksittaresta. Mietin jo valmiiksi vastauksen, miten en moisia juttuja ymmärrä. Mitään kysymyksiä ei tullut. Olinko enemmän pettynyt vai helpottunut - en osaa sanoa.

Eilen kuljetin vanhemman mieshenkilön tanssiravintolasta kotiin. Ilta ei ilmeisesti ollut mennyt aivan putkeen. Vaistosin miehestä tietynlaisen äreyden ja hiiskumaton hiljaisuus vain vahvisti tuntemuksiani. Perillä matkan maksu tapahtui aivan asiallisesti, mutta kun toivotin miehelle hyvät yöt, vastaus kuului: "Ei tarvii.." Tässä vaiheessa ovi paiskattiin kiinni, enkä kuullut lauseen loppua. Mitä mies vastasi hyvän yön toivotukseeni? Ei tarvii auttaa? Toivotella? Vittuilla?