Nainen ratissa on ihmisen paras ystävä

- "Jätät kuule auton vaan siihen ja tuut meidän kanssa ottamaan viinaa." Tällaisen ehdotuksen kuulen lähes joka yö. Viime yönä kysymys esitettiin minulle kahdesti, tosin hyvin toisistaan poikkeavissa tilanteissa.

Ensimmäinen ehdotus tuli aamun jo valjettua mieskaksikolta, jolla juttu luisti todella sutjakkaasti. Minulla oli selkeitä vaikeuksia pitää naama peruslukemilla. Onnistuin ilmeisesti liian hyvin, kun pojat arvelivat minulla olevan naama norsunvitulla heidän puheistaan. - "Ei kun mä kuuntelen tosi tarkkaan teidän höpinöitä ja kerron kotona miehelle, ja sitten me NAURRetaan teille." Kahden sekunnin ajan oli täydellinen hiljaisuus, jonka jälkeen pojat repesivät täysin. - "Jumaliste, heitit sitten tosi pahan takaisin." Loppumatkan letkeät herjat lensivät puolin ja toisin. Perillä sain kuukauden isoimmat tipit ja pahoittelut, kun en ehtinyt heidän kanssaan ottamaan takapihalle aurinkoa. Olis kuulemma löytynyt Tummelia ja kaikkee.

Yön viimeisinä hetkinä poimin kyytiini kaverin soittovehkeiden kera. Tavarat mahtuivat niukin naukin takakonttiin. - "Tuossa on mun koko omaisuus. Tyttöystävä jätti monen vuoden jälkeen. Onpahan nyt aikaa soitella..." Vastoinkäymiset eivät olleet jääneet tuohon. Kyseessä ei ollut varsinaisesti miehen elämän paras viikko. Perillä itkettyneet silmät kysyivät: - "Tulisitko yhdelle oluelle?"

Koskaan en näihin lähde. En edes itkuisten koiranpennunsilmien tähden. Nainen ratissa on psykologi ja ystävä vain pisteestä A pisteeseen B.

Alea

Rattinainen toipuu vielä hetken juhannuksesta siivoilleen ja harkiten alennusmyynteihin lähtemistä.

Tämän päivän Aamulehdessä oli artikkeli (kuten aina) alennusmyyntien alkamisesta. Tällä kertaan juttu oli vain tehty hieman eri näkökulmasta. Nimittäin miesten näkökulmasta. Pari lainausta miesten tunnelmista paikan päältä:

- "Niin tympeä paikka kuin olla ja voi. Olisin missä tahansa muualla mieluummin."
- "Olisin jo karannut kaljalle jos uskaltaisin."
- "Pitää vain kehua (vaatteita) kamalasti, niin päästään nopeasti pois."

Siis mitvit? Nyt en ymmärrä miehiä enkä naisia.

Miehet: Miksi annatte käyttää itseänne kantojuhtina ja epäluotettavina makutuomareina? Ymmärrän, jos kyseessä on tuore suhde. Silloin vaikka hammaslääkärillä käynti on kivaa yhdessä. Aamulehdessä yksi mies kertoo odotelleensa vaimoaan joka vuosi 40 vuoden ajan alennusmyynneissä. Lähtekää nyt hitto soikoon mikkihiiret edes puolessa välissä kierrosta kaljalle ja käskekää sen naisen roudata loput lumput mukanaan pubiin.

Naiset: Miksi vingutte kaupoille mukaanne huokailevan märisijän, joka sanoo joka rätistä, että "hyvä se on, mennään jo"? Kantojuhdaksi? Ei vaatteet paljoa paina. Maksajaksi? Jos se kerta maksaa, niin kai sinulla on rinnakkaisluottokortti? Seuraksi ja makutuomariksi? Niin varmaan joo. Kuskiksi? Jos tämä on ainoa syy, soita ystävätär/tytär/äiti/sisko/kuka vaan tuttu nainen kuskiksi, niin kaikki ovat tyytyväisempiä. Mene vaikka yksin taksilla, mutta anna armoa ja säästä mies alennusmyyntihelvetiltä.

Edit: Joo, olihan tuossa hieman yleistystä, mutta kun ei tunnu hyvältä kirjoittaa: 'Ne naiset joilla on tapana käydä yleensä alennusmyynneissä miehen kera'. Pullamössömiehiä tässä oli tarkoitus enemmän ihmetellä. Niitä, jotka penäävät oikeuksiaan vaatimalla naisten vaateliikkeisiin lisää tuoleja ja Tekniikan Maailmoja.

Anonyymi

Sain elämäni ensimmäisen haastattelupyynnön tämän blogin kautta. Olin ensin imarreltu, mutta löin välittömästi liinat kiinni. Olisin esiintynyt jutussa omalla nimelläni ja kuvan kera. En halua ensimmäiseen lehtijuttuuni taksikuskin ominaisuudessa. Tämähän on minulle herranjumala vain harrastus! Olen paljon muutakin! Minulla on mm. kaksi opistotason tutkintoa ja suht tuore ammattikorkeakoulututkinto.

Kieltäydyin siis haastattelupyynnöstä ja laitoin sen eteenpäin yhdelle kollegattarelle. Annoin tosin suostumukseni haastatteluun, mikäli rouva Toimittaja haluaa käsitellä rankkoja irtisanomiskokemuksia ja niistä selviämistä. Suosittelen varauksetta tätä hommaa "välitilan" työksi. Tämä on silkkaa lomaa verrattuna normaaliin toimihenkilörääkkiin. Kylä lähtee burnoutit sun muut muotiressit.

Silti alan pikkuhiljaa kaivata takaisin "oikeisiin" töihin. Sinne pikkuporvarilliseen 9to5-maailmaan. Että jos jollain on tiedossa hommia (Treella!) verbaalisesti lahjakkaalle joka paikan höylälle, joka osaa vähän kaikkea sian teurastuksesta PHP:n, niin tarjouksia otetaan vastaan, kiitos! Lupaan olla helvetin mukava ja vittumainen työkaveri.

Irtiottoja

Nainen on lomaillut viime aikoina, joten siksi jutut ovat hieman vähissä. Eilen törmäsin terassilla vanhaan lukiokaveriin, jolle kerroin nykyisestä elämäntilanteestani. Minä hämmästyin, kun hän ei hämmästynyt ammatinvalinnastani lainkaan. Hiljainen urheilijapoika oli muuttunut elämäntapaintiaaniksi, joka oli yhdessä vaiheessa myynyt koko omaisuutensa ja lähtenyt kiertämään maailmaa. Tällä hetkellä hänellä on porvarillinen elämä Suomessa, mutta veri vetää taas lähtemään.

Rohkeaa. Kadehdittavaa. Haaveilen jo Irtiotto-blogista...

Kotipankki

Jokainen meistä tuntee jonkun mummon, joka käy kerran kuussa pankissa ja nostaa järkyttävän määrän rahaa koko kuun tarpeiksi ja vähän extraakin. Sellaisen huumehyyppä-käsilaukkuvarkaan unelmakohteen.

Minulle tuli yllätyksenä, että kotonaan rahaa jemmaavia ihmisiä löytyy kaikista ikäryhmistä yllättävän paljon. Ei ole yksi tai kaksi kertaa, kun minulle on jätetty autoon pantiksi puhelin tms, ja asiakas on lähtenyt hakemaan kämpästä rahaa. Eikä mitään pikkurahaa. Nämä kaverit kiikuttavat lähes poikkeuksetta maksuksi satasen seteleitä. Hyvästi vaan vaihtokassa. Jos sieltä pankista on pakko haalia hirveä kotijemma, niin eikö saman tien voisi pyytää hieman pienempiä rahoja.

Muutenkin, mihin tämä rahan fyysinen jemmaaminen kotona, ja yleensä samassa yhteydessä maksukorttien kammoaminen, oikein perustuu? Maailmanlopun pelkoon? Magneettinauhojen pelkoon (yhdellä sivalluksella tili tyhjenee)? Yleisiin mielenhäiriöihin (hahaa, NE eivät tiedä, paljonko minulla on rahaa)? Tätä ihmettelee henkilö, joka on joskus lähtenyt kaupungille taksilla, kun ei ole löytynyt bussirahaa kotoa...

Liikaa valoa, honey

Aamuyöllä puhe kääntyy joka toisen asiakkaan kanssa ajankohdan valoisuuteen. On se kumma, että joka vuosi näemme samat valoisat kesäyöt ja pimeät talvipäivät, ja aina ne jaksavat hämmästyttää. Tuskin voimme edes kuvitella, miten vaikeaa ulkomailta Suomeen muuttaneella on tottua tähän valon määrään. Viime yönä nuoripari, suomalainen nainen ja ulkomaalainen mies, keskustelivat aiheesta:

Mies: Honey, we have to get curtains in our bedroom.
Nainen: Honey, we do have curtains.
M: Yeah, but they let the light in. We need thicker curtains. I can't stand this fucking light!
N: Honey, this is Finnish summer, this is great! I love this light.
M: Bullshit! It's midnight and it's like the day! This is sooo unnatural! Weird!
N: Helvetin ulkomaanpelle, tajuu mistään mitään!! ... I love you, honey.
M: I love you too.